Vihreä Nojatuoli on metafora odotukselle - äärimmilleen viritetylle, räjähdysherkälle odotukselle
Teoksesta
Vihreä nojatuoli on tanssiteos lepäämisen rankkuudesta – sen sallimisen vaikeudesta. Eräänlainen manifesti turhaa liikettä vastaan. Teos tutkii liikkuvuuden ja liikkumattomuuden välistä rajapintaa. Mikä on liikkumattomuuden liike? – putoava ajatus. Teoksen ajoittainen ”vähäliikkeisyys” on näennäistä, se ei ole tapahtumattomuutta tai ajattelemattomuutta. Vihreä Nojatuoli on metafora odotukselle – äärimmilleen viritetylle, räjähdysherkälle odotukselle, jossa orgastiset purkaukset rakentavat kontrastisuutta.
Tässä teoksessa halusin yrittää olla tekemättä liikaa. Teoksen keskeinen teema on solistisuus kvartetin sisällä – tai oikestaan kvintetin, soolosellisti mukaanlukien. Teos on rakentunut työskentelylle kunkin tanssijan kanssa erikseen, jonka jälkeen liikeparret jaettiin, laitettiin samaan soppaan. Liikelauseet alkoivat kantaa esittäjänsä nimeä. On loputtoman kiintoisaa nähdä, mitä tapahtuu kun tietty liikelause siirtyy tanssijalta toiselle, keskusmerkitys säilyy, mutta oheen syntyy useita sivumerkityksiä – Liike matkustaa kehosta toiseen.
Alkumetreillään teos haastaa kiirettömään katsomiseen, putoamiseen oravanpyörästä. Teoksessa pohdimme aikaa, milloin tulee hetki edetä?. Ratkaisu tulee Vihreässä nojatuolissa, viime hetkellä.
Työryhmä
Koreografia ja konsepti: Petri Kekoni
Tanssi: Anne Hiekkaranta, Carl Knif, Jukka Tarvainen (2010)/Valtteri Raekallio (2002), Paula Tuovinen
Sävellys: Olli Koskelin
Valosuunnittelu: Ilkka Paloniemi
Pukusuunnittelu: Monika Hartl /Mimmi Resman (2002)
Lavastus: Petri Kekoni, Mimmi Resman
Sellisti: Sami Mäkelä / Timo-Veikko Valve (2002)
Ääninauhan toteutus: Timo Muurinen
Tuotanto: Zodiak – uuden tanssin keskus, työryhmä
Ensi-ilta: 4.4.2002. Kaapelitehdas pannuhalli, Helsinki
Uusi ensi-ilta: 12.3.2010. Kaapelitehdas pannuhalli, Helsinki
Vierailut
2011 Danzalborde – tanssifestivaali (Vihreä Nojatuoli): Valparaiso, Chile
2011 Täydenkuun tanssit (Vihreä Nojatuoli), Pyhäjärvi
2010 Kansainvälinen No Ballet- koreografikilpailu (Vihreä Nojatuoli): Ludwigshafen, Saksa
2010 Tanssin aika festivaali (Vihreä Nojatuoli): Jyväskylä
Teoksesta kirjoitettua
”Petri Kekonin teokset näyttävät suomalaisessa kontekstissa virkistävällä tavalla omaperäisiltä. Kekonin liike ja sen suhde kehoon sekä musiikkiin synnyttävät teoksia, joille on vaikea löytää sukulaisia…Kekonin uusin teos toi jälleen katsojien eteen massiiviselta ja hiomattomalta näyttävät kehot. Edellisen teoksen, Kaatuvan maan, kiihkon täyteisiin hetkiin oli kuitenkin otettu etäisyyttä. Vihreä nojatuoli haastoi katsojat kiireettömään katsomiseen”
– Piia Ahonen, Tanssi
”… Materialet har en torr humor ock klar intelligens… Kompositionen är mycket subtil. Jag uppskattar Kekonis sätt att tänka rörelse och ladda dem med betydelser både avskalat och diskret… Musiken och rörelserna bubblar samman och det finns en djup förståelse för den andra konstformens egenart.”
– Annika Tudeer, HBL
”Monimuotoisen ja paljon liikettä sisältävän koreografian yhteneminen ja erkaneminen on matemaattisen tarkkaa”
– Merja Koskiniemi, Aamulehti
